sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Meijän häät: Viides ja viimeinen osa

Kirkon jälkeen tietysti juhlittiin. Tai no meitä kuvattiin siinä välissä kun vieraat siirtyivät juhlapaikalle. Ja sillä välin kun meitä kuvattiin ja vieraat odottelivat niin he saivat esimerkiksi täyttää näitä. Luppoaikana kaasot pyörittivät myös ongintapistettä, joka osoittautui supersuosituksi. Vaikka onginta onkin tuttujuttu lasten kutsuilta niin tämä oli kyllä jotain muuta. Talvellahan ei ongita, vaan pilkitään ja kaasot olivatkin rakentaneet hienon järven kaloineen kaikkineen. Kuviahan tästä minulla ei ole, mutta kuvitelkaa tähän nyt hienoin mahdollinen leikkipilkintäpaikka. Kiitos. 


Pilkkipalkinnot olivat kaikkea pierutyynyistä, naamareihin, diskopalloihin, teräviin ja skumppaan. Juhlahumun edetessä alkoi näkyä enemmän ja enemmän pilkkisaaliita juhlapöydissä ja tanssilattialla. 



 Ohjelmaa meillä oli häissä "ei yhtään". Bestman ja kaaso piti omasta halustaan puheet, niinkuin myös meidän äiti ja yksi häävieras. Puheet on ihania. Tosi ihania. Puheiden aikana mua itketti enemmän kuin kirkossa.

Perinteisen sukkanauhan ja kimpun heiton halusin ehdottomasti. Reissussa rähjääntynyt morsian ja takana vaaniva "naimattomat neidit"-kööri on kyllä yksi lempikuvista koko häistä. Lähinnä siksi että mun vyötärö näyttää pieneltä.




Ti€napojat aloitti soittamaan joskus puoli seitsämän maissa ja pistettiin jalalla koreasti jonnekin vaille yhteentoista. Huipuinta oli, että tanssilattialla oli (tai ainakin kävi) kaiken ikäiset vieraat. Juhlien hauskin hetki oli kyllä se kun huomasin appivanhempien tanssivat humppastylellä Apulantaa ja anoppi lauloi suoraa kurkkua "PIIIIISKAAA HEI BEIBI ANNA MULLE PIIIIIISKAAAA!!!" appiukolle. Pitänee varmaan antaa anopille Fifty Shades of Gray:t luettavaksi. 


Kissasukat ja Niket pelasti illan. Askel oli kevyt.
 Jossain vaiheessa alkoi kyllä henkisesti painaa. Olin tosi väsynyt. Tosi tosi väsynyt. Pitkä päivä, stressin purkautuminen ja muutama sidukka veti kyllä mietteliääksi. No ei ihan niin mietteliääksi kuin alla oleva kuva antaa ymmärtää, mutta kuitenkin. Alla olevassa demonstroin teille näyttelijän lahjojani. SALATUT ELÄMÄT! Jos tarvitsette näyttelijää niin minut tavoittaa sähköpostilla!

Amerikan vahvistus kuitenkin jaksaa vielä. Morsian ei.
Pistettiin juhlat pakettiin, vieraat heilutteli tähtisädetikkuja ja me lähdettiin Lahden Seurahuoneen sviittiin saunomaan ja makomaan. 

Kuvat Jere Kokko

Sviitissä meitä odotteli suklaat, skumpat ja pyyhejoutsenet. Aidoista ruusunterälehdistä oli väkerretty sydän sängylle, joka oli ihan yybersöpö mutta hirrrveen rasittava siivota.





Hämärät yönkähmässä otetut kuvat ei tee kyllä huoneelle yhtään oikeutta. Ei yhtään. Me yövyttiin siis samaisessa sviitissä kaason kanssa häitä edeltävä yö, enkä voisi olla tyytyväisempi. Siellä oli mennessä skumpat jäissä ja suklaat odottamassa. Seuraavana aamuna vähän vaille seitsämän oveen koputettiin ja meille tuotiin aamupala huoneeseen. Hotelliyö ennen häitä oli täydellinen ratkaisu sen takia, ettei vaan yksinkertaisesti voinut enää askarrella/pakata/järjestää mitään. Piti vaan olla. 


Sanomattakin selvää, ettei jäänyt nälkä. 

Sunnuntaina herättiin suhteellisen virkeinä, käytiin Annan ja Matiaksen kanssa aamupalalla ja kaasojen suuresta vastustuksesta huolimatta suunnattiin ystävän kyydillä hääpaikalle raivaamaan paikkoja. Ei meitä siellä olisi tarvittu, mutta ei oikein tiedetty mitä muutakaan olisi tehty. 

Kun päästiin juhlapaikalta kotiin ja oltiin kotona ihan kahdestaan tuli tosi tyhjä olo. Tässäkö tämä nyt oli? Hitto. Käytiin hakemassa koiruudet hoidosta kotiin ja hukutin suruni Amerikan vahvistuksen tuomiin karkkeihin. Nukuin päikkärit. Katoin telkkaria. Sulho oli kellarissa. Tosi tosi tosi (epä)romanttista, mutta toisaalta juuri niin täydellistä. (Piti sitä siirappia tähänkin nyt sitten työntää. Hitto.)

"oltaispa tälleen ikuisesti"



Semmoset oli ne häät. 




(peeäs ei tässä ollut vielä kaikki!)

5 kommenttia:

Kiitos kommentistasi <3