keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Häästressiä hienoimmillaan.

Aika on mennyt nopeasti. Liian nopeasti. Viime vuonna isänpäivänä ilmoitimme vanhemmillemme hääpäivän ja aikaa tuntui olevan loputtomiin. Neljäsataajotainpäivää. Nyt päiviä helmikuuhun on enää kourallinen ja mulle iskee pirunmoinen PANIIKKI. 



Huomasin viime yönä makaavani sängyssä, klo 01.43 ja miettiväni häitä. Ottaakko ripsipidennykset vai ei? Pitäisikö laittaa geelikynnet? Paikkakortit - semmonen, tämmönen vai tuommonen? Pitäisikö Sulhon vielä käydä sovittamassa jotain toista pukua? Kutsut. Niitä ei ole. Eikä kyllä kuoriakaan. Eikä vieraslahjoja. Hitto. Hiton hiton HITTO. 



HELVETTI, oon unohtanu kertakäyttöastiat! Pitäisikö tyytyä tavallisiin vai löytyisiköhän Ebaystä "jotkut kivat"? Ja siitä tulikin mieleeni, että cateringiin pitää soittaa! Unohtu "se ja se ja se"! PRKL!!! Ja kirkkoon pitää soittaa kans - milloin pitää tavata pappi ja kanttori? Ja moneltako se vihkiminen nyt oli? JA NE KUULUTUKSET! Ja esteettömyystodistukset! Ja onkohan se hääpaikka ihan sittenkin paska? Pitäiskö vielä koittaa katsoa jotain muuta? Pitääpä muuten katsoa vielä bändin biisilista läpi, että onkohan siellä se ja se ja se-biisi. Että näin. Päässäni kulkee loputon ralli. Ihan kuin nälkiintyneen aasin eteen olisi laitettu narussa porkkana. Siellä se ajatus juoksee. Eikä pysähdy koskaan. 



Lopulta siirryin jälleen kerran sängystä alakertaan sohvalle, laitoin Avara luonnon "Galapagos saaret" digiboxilta pyörimään ja nukahdin joskus kolmen jälkeen. Mahtavaa. 

Onneksi Ryan lohduttaa <3
Ja sormukset. Nekin vielä. I-H-A-N-A-A.