perjantai 29. elokuuta 2014

Perfect Pictures

Hääkuvat. Ehdottomasti aihe, joka pääsee häästressin aiheuttajat TOP 3:seen. Netti on pullollaan toinen toistaan kauniimpia hääkuvia, mutta samaan aikaan minä näytän kuvissa poikkeuksetta aina tältä...




... Nii. Yleensä olen kuvissa Suomen oma Miley Curys - kieli ei pysy suussa. Yleensä se on liimautunut viattoman sivullisen poskeen tai muuhun kehon osaan. Eikä Sulho ole kuvissa sen parempi. Ainakaan selvinpäin. Sitä kun osoittaa kameralla ja pyytää hymyilemään niin käy melko poikkeuksetta näin:



Yritä meistä kahdesta sitten saada kunnollisia kuvia. Minua ihan oikeasti pelottaa. Ne harvat kuvat mitä meistä kahdesta on saatu otettua... ei hyvä. Seisotaan kuin tönkkösuolatut muikut, vierekkäin kuin tinasotilaat ja hymyillään oudosti. Löysin kuitenkin muutaman ihanan kuvan joissa mekään ei voida epäonnistua, koska...

 vain kengät näkyvät.

a)kummankaan kasvot ei näy ja b) Sulho on kalju.
a) Sulhon ei tarvitse katsoa kameraan ja b)minun kasvot olisivat blurrattu.
aurinko on ystävä.
Harmikseni meidän on varmasti pyrittävä myös siihen, että kummankin kasvot näkyvät edes yhdessä kuvassa. Tavoitteena on myös se, että molemmat näyttävät kuvassa suht inhimilliseltä. Olisi ihana saada muistoiksi kauniita potrettikuvia kuten nämä...





Tämä kuva sulatti sydämeni täysin...



...mutta jos joku asia on varma niin se, että meidän Sissiä ei saisi istumaan niin kauaa aikaa paikallaan että kuva saataisiin otettua. Sissi on koira jota kukaan ei määräile! 

Nii - elä määräile!

Saa nähdä mitä meidän kuvista oikein tulee. Tai lähinnä nähtäväksi jää osataanko käyttäytyä niissä. Kuvaajaksi meille tulee Jere Kokko ... voi miesraukkaa. Ei tiedä mihin lupautui! Onneksi olemme ammattitaitoisissa käsissä!

Jännittääkö muita se miten kuvat onnistuvat?!

torstai 28. elokuuta 2014

Feeling Blue

Jos joku asia taas stressaa hirviömorsiamen mieltä niin se on sinisen eri sävyt. Ja ennen kaikkea se, että jos erään nimeltä mainitsemattoman maailman laajuisen nettihuutokaupan sivuilla kuvauksessa lukee "Teal blue" tai "Tiffany Blue" niin se todennäköisesti on se sama turkoosi joka kerta. Ihan joka kerta.



Antakaas kun havainnollistan: Vasemmassa reunassa kiinalaisen pikkurouvan näkemys "Teal Bluesta" eli sinivihreästä. Se on näköjään vaan luirake turkoosi. Höystettynä ruskeilla tahroilla. Jee. Rullassa pitäisi olla 25 metriä tavaraa, mutta hieman epäilyttää koska viereisessä turkoosissa organzassa on tullassa saman kokoinen pahvirulla sisällä ja se 25 metriä myös tavaraa. Kaikki oman elämänsä CSI-tutkijat voivat nyt tehdä siellä kotikatsomoissa vapaasti omia tulkintoja asioista...



Saa nähdä kokeilenko vielä kepillä jäätä ja yritänkö metsästää sitä täydellistä sinisen sävyä. Toisaalta mieleni on alkanut vaeltaa pastellisen mintunvihreän suuntaan...



Että semmosta. Ei oo ihmekään että hiukset alkaa pikkuhiljaa tippua päästä.

perjantai 22. elokuuta 2014

10 asiaa jotka pitäisi lailla kieltää sulhaselta

1. Jos et ole laittanut tikkua ristiin hääjärjestelyiden eteen niin et myöskään arvostele niitä. Varsinkaan hääpäivänä. "Mitä noikin paperipompulat tuolla katossa muka on", "miksi meillä on tämmöstä ruokaa tarjolla" tai "mä en kyllä yhtään tykkää sinisestä". Ei. Todellakaan ei. Ole hiljaa.



2. "Sä näytät ihan hyvälle"-kommentit. Ei. Vaikka sinun morsiamesi näyttäisi taistelusta palanneelle sotanorsulle niin sinun kuuluu sanoa: "Rakas, en ole koskaan nähnyt sinua kauniimpana".



3. Morsiamen huomiotta jättäminen häissä. Häissä kuuluu vähän pitää kädestä, halailla ja pussailla. Mielellään sitä omaa tuoretta vaimoa. Ei niitä kännisiä lukiokavereita joita et ole vuosiin nähnyt.



4. Myöhästyminen. Se on morsiammen etuoikeus, vaikkei suotavaa sekään.

5. Jos haluat pukeutua merirosvoksi, voit tehdä sen vappuna. Et hääpäivänäsi. Myös punaisille krokotiilinnahkaisille kengille iso EI. Ihan vaan tiedoksi.




6. Kaatokänni. Oksentaminen ja sammuminen juhlapaikan vessaan menkööt tähän samaan kategoriaan.



7. Kirkossa vitsailu. Se, että pitkität papin kysymykseen vastaamista ei ole hauskaa. Sanot vaan reippaasti, kovalla ja kuuluvalla äänellä "TAHDON". 



...eikä mitään tämmösiä.

8. Häävieraiden/morsiusneitojen/anopin seksuaalinen häirintä.




9. Rahankäyttö henkilökohtaisiin hankintoihin.  



10. Oikeastaan kaikki morsiamen tahdon vastainen käytös tulisi kieltää. Silloin kaikkien elämä olisi helpompaa. 



tiistai 19. elokuuta 2014

Tale Of The Wedding Dress

Kävin ensimmäisen kerran sovittamassa hääpukuja. Kävin toisen kerran sovittamassa hääpukuja. Tilasin hääpuvun. Jotenkin kaikki kävi vaan (liian) helposti.

Olin henkisesti valmistautunut vähintään puoli vuotta kestävään projektiin jossa koluttaisi läpi niin Lahden, Helsingin kuin Tampereenkin morsiuspukuliikkeet. Näin sieluni silmin kuinka avuliaat myyjättäret repivät takahuoneestaan hiuksia päästään. Ja kuinka kaasot muuttavat Siperiaan ja vaihtavat puhelinnumeronsa. Kaikkein kirkkaimpana mielessäni loisti kuitenkin se, ettei äitin kanssa päästäisi yhteisymmärrykseen puvusta.



Meillä tuppaa äitin kanssa olemaan hyvin erilainen maku, varsinkin minun vaatetukseni suhteen. Tarkemmin kun ajattelen niin meillä on muka äitin kanssa erilainen maku kaikesta. Silti meiltä löytyy molempien kotoa suunninpiirtein samat sisustukset ja saatan viedä äitini kaapista vaatteita. Ja äiti minun kaapistani. Kaiken kukkuraksi olemme jo pitkään käyttäneet samaa hajuvettä. Voi Sulho parka. Joskus se totesikin, että olisihan se ihan mukava jos tuoksuisit joltakin muulta joskus kuin äidiltäsi. Ollaan äitin kanssa vielä niin saman näköisiäkin, että Sulho pystyy anoppiaan katsomalla näkemään tulevan vaimonsa 23 vuoden päästä. Kui siistiä?!

#tb pari vuotta taakse päin <3

Äiti ihastui ensimmäiseen pukuun jota kokeilin. Itse ohitin sen jossain ihme sumussa ja iskin silmäni eri yksilöön. Mikään ei reilun tunnin sovittelun jälkeen kuitenkaan tuntunut juuri sille oikealle ja lähdin kotiin takki tyhjänä. Kotona selailin kuvia joita liikkeessä otettiin ja katsoin huuli pyöreänä mekkoa johon olin eniten ihastunut.

Hyi. Ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä. Olisi pitänyt muuttaa sitä, tätä ja tuota. Eli ei. Katse kiinnittyi väkisin ensimmäiseen valokuvaan, ensimmäiseen mekkoon. MITEN MÄ EN OLLU TAJUNNU TÄTÄ?!


Palasin liikeeseen ystäväni/valmentajani Johannan kanssa viikkoa myöhemmin. Puin sen ensimmäisen mekon päälle ja tiesin että "this is it". En halunnut ottaa sitä pois päältä. Alkuperäistä ihastustani en halunnut enää edes sovittaa. Päätös oli tehty. Ja vielä sellainen mistä äitikin tykkäsi. Perfection. Äiti taitaa sittenkin olla aina oikeassa <3

Muistatteko lauseen "perun häät jos en mahdu koon 38 mekkoon"? Noh, näinhän nyt pääsi käymään, että mulle tilattiin puku koossa 44. Neljäkymmentäneljä. Kyllä. Sovitusmekko oli "pieni nelikymppinen" ja meni ihan mukavasti päälle. Vyötärössä olisi ollut vähän varaa ottaa poiskin, mutta ongelmaksi muodostui selkä. Salitreenit on ilmeisesti menneet perille, koska selkä on levinnyt ihan mukavasti. Onneksi Johanna oli sovituksessa mukana ja osasi arvioida mihin kropan kehitys kulkeutuu tässä tulevan vuoden aikana ja puvun koko arvioitiin sen perusteella. En halua alkaa hannaamaan salitreeneissä vaan sen takia, että puku saattaisi jäädä pieneksi. Enkä halua ottaa pientä pukua ja sitten todeta, että saumoja ei saakaan aukaistua tarpeeksi selän kohdalta. Enkä varsinkaan halua sitä selkäpersettä. Puku on siis kokoa 44 ja menen siinä naimisiin. Lohduttaudun sillä, että vyötärö toivottavasti vastaa kokoa 36/38.


Nyt vain odotellaan lokakuun puoliväliä ja pukua saapuvaksi. Suuri kiitos kaikesta Lahden Morsius- ja hääpukuliike Glamourille ja erityisesti Jennylle! Palvelu oli ensiluokkaista! Jenny kirjoittaa justsoglamourous-blogia ja suosittelen jokaista tulevaa morsianta lukemaan blogin alusta loppuun!


sunnuntai 17. elokuuta 2014

10 asiaa mitkä pitäisi kieltää lailla polttareissa

1. Morsiamen pukeminen idiootiksi. "Koditon juoppo"-polttarilookki ei kyllä ole kenenkään muun kuin sadististen ystävien mielestä "tosi kiva". Se, että puetaan morsian rumiin, epäsopiviin vaatteisiin on minun mielestäni yksinkertaisesti vanhanaikaista. Ja tyhmää. Teeman voi toteuttaa hyvällä maulla, hauskasti ja persoonallisesti ilman että morsiamen pitää kulkea julkisilla paikoilla kuin mikäkin narkkari.


2. Ei kunnioiteta morsiamen toiveita. Jos morsian on toivonut rauhallista mökkiviikonloppua niin ei kannata järjestää Hulabaloozaa paikallisessa kuppilassa, koska "sitä se Mirkku OIKEESTI haluaa". Jos morsian on taas toivonut biletystä maailmanlopun meiningillä niin ei toki kyllä kannata mennä Marttojen pitsin nypläys-iltapäiväänkään. 


3. Polttarikohteina museot voisi kieltää lailla. Kyllä. Olen kuullut sellaisenkin "ohjelman" suunnittelemisesta. Ei. Niissä voi käydä sitten vaikka häämatkalla. Jos kiinnostaa. Silloinkaan.



4. Tuoda sulhasta polttareihin. Yhteispolttarit. Mitä ihmettä?! Ehkä olen tässä mielessä tyhmä ja vanhanaikainen, mutta eikös polttareiden tarkoitus ole juuri juhlia ilman sitä tulevaa puolisoa?


5. Naama norsunvitulla olevat vieraat. Polttarit ovat ystävällesi toivottavasti ainutlaatuinen kokemus ja jos morsian on toivonut kalanperkauskurssia niin sinähän perkaat sitä kalaa nii maan pirusti hymy huulilla. Ja loppuun kehut miten oli kivaa. Ne ei ole sinun polttarisi.


6. Liian monen jutun tunkeminen polttari päivään. Se, että joku ottaa sekunttikellolla aikaa kauanko piknikillä voidaan istua tai se, että ei ole hetkeäkään aikaa vetää rauhassa henkeä päivän aikana on aivan helvetin uuvuttavaa. Kaikille. Ei se määrä van se laatu - myös polttariohjelmassa.


7. Polttarikustannuksista puhuminen morsiammen läsnäollessa. Yksinkertaisesti ne asiat ei kuulu juhlakalulle mitenkään. Raha-asiat pitäisi hoitaa kaikessa hiljaisuudessa etu- tai jälkikäteen. Nii.



8. Polttariohjelmassa pelkkiä leikkejä ja pelejä. Tai lautapelejä. Oikeasti. Ei olla lastentarhassa. Ehdottomasti kiellettyä on sanoa "nyt jos kerta lähdetään baariin niin jää kyllä nuo lautapelit pelaamatta". (Kyllä, olen kuullut näinkin sanottavan.)



9. Tavaran myyminen kadulla. Oikeasti. Jos halutaan "nolata" morsian tai laittaa se tekemään "hullunhauskoja" tehtäviä niin eikö siihen olisi mitään muuta tapaa kuin laittaa tyttöraukka kuuluttamaan torin kulmalle, että "täällä olisi piparia tarjolla" tai "haluatko ostaa pusun". Hehheh. Voisi laittaa morsmaikun kysymään vaikka ihmisiltä pitkän avioliiton salaisuutta tai avioliitto-neuvoja. Ihan ilman karkkeja, tikkareita tai keksejä. Tai niitä pusuja.


10. "Lähdetään viikoksi Karibian risteilylle ja ostetaan morsiammelle kultakylpy sekä timanttikorvikset". Elämää suuremmat polttarit, joihin kaikilla ei millään ole varaa. Omasta mielestäni ainakin olisi hirveän valitettavaa ja surullista jos joku ystävistäni jäisi omista polttareistani pois pelkästään kustannusten vuoksi. Tärkeintä polttareissa ei lopulta ole se mitä siellä tehdään, vaan ketä on paikalla.


Ja muistakaa....


lauantai 16. elokuuta 2014

It's still on!

Viime talvi ja kevät olivat minulla hääsuunnittelun kulta-aikaa. Intoa puhkuen sain valtavan suuren osan suunnittelusta tehtyä, varattua hääpaikan ja kirkon sekä ostettua kaikki koristeet häitä varten. Kesäkuun mukana tuli (ne pirun) helteet, jotka saa minut muutenkin nuuduksiin ja hölläsin häähommista ihan tietoisesti. Minä vaivun kesäksi aina johonkin ihme koomaan. Minulla on aina kuuma ja hiuset hiestä märkänä vaikka vain istuisin varjossa. Iho on nihkeä, olo on nuutunut. Haluaisin vain rakentaa pesän eteiseen ilmalämpöpumpun alle ja nukkua siinä syksyyn saakka. Kesän aikana on tehty ainoastaan yksi iso hankinta (Facebookin seuraajat jo tietääkin...) häitä varten, mutta ei juurikaan muuta. Nyt kun ilmat viilenevät ja kesäriennot alkavat olla viittä vaille valmiita huomaan, että hääjututkin hiipivät takaisin mieleen. Blogi siis herää jälleen eloon!

Tässä minä ja Sissi näytetään pyllyä epäilijöille, jotka luulitte että blogi on kuopattu ja häät peruttu 

Tein tässä kesän aikana kyllä yhden mahtavan pikkulöydön! Olen siis etsiskellyt pahvisia tarjoilukuppeja häitä varten jo useamman kuukauden ajan. Ongelmaksi on muodostunut lähinnä se, että kupit joita on ollut tarjolla, ovat olleet joko a) liian isoja b) liian pieniä c) väärän värisiä d) rumia e) kalliita . Kuolasin eräässä sisustusliikkeessäkin melkein täydellisten kippojen perään, mutta suolainen hinta (ja väärä väri) pisti kapuloista rattaisiin (noin euron kipale). 

Eräs päivä sitten satuin Prisman kertakäyttöastia osastolle ja mitä vanhat silmäni näkevätkään...


Kuten kunnon hirviömorsiammen kuuluu rynnistin hyllyä kohti ja aloin lappaa kippoja kärryyn. Kymmenen kippoa hintaan 89 senttiä. Kahdeksankymmentäyhdeksänsenttiä!!! Minä huusin hoosiannaa, kukkaro huusi hallelujaa ja muut asiakkaan katsoivat pimeäksi kun tämä "soon to be rouva" lappaa paketti toisensa jälkeen kärryyn iiihania, raidallisia pikkuisia kipposia. Myös Sulhon ilme oli ikuistamisen arvoinen kun kannoin näitä muovikassillisen kotiin...


Siinä ne nyt on. Meidän kipot. Se, mitä niiden sisällöksi tulee saa vielä jäädä salaisuudeksi...


Täällä siis ollaan! Beware, Bridezilla is back!