torstai 30. tammikuuta 2014

I Can Hear The Fat Burn

Tässä ollaan hyvää vauhtia taputtelemassa kasaan neljättä viikkoa Fit Bride-tiristelyjä. Täältä voit lukea aloitusfiiliksiä!

Miten siis menee? Noh, hyvin. Ruokavalio on osoittautunut passeliksi - olen elämässäni ensimmäistä kertaa ollut kohta kuukauden ilman maitotuotteita (...Heraproteiini kuitenkin kulkee palautusjuomana)! 98% gluteenitonkin olen nyt nämä viikot ollut, mitä nyt aamupalaan kuuluu pienimäärä kaurahiutaleita... Nekin vaihdan tattariin kunhan syön tuon purkin ensin pois pyörimästä! Paino on lähtenyt hyvin laskuun ja turvotukset sulaneet. Ruokailuihin alka löytyä rytmi, eikä kaikkea tarvitse päntätä paperista enää. Ruuanlaittokin helpottuu kun alkaa nuo eväät tulla tutuiksi!



Kuluva viikko on ehkä ollut henkisesti kaikkein raskain.. Tulin sunnuntaina kipeäksi. Flunssanperkele löysi minutkin vaikka olen sitä pakoillut jo joulusta saakka. Voin kertoa, että ihan vihon viimeisenä tekee puolikuntoisena sohvalla maatessa syödä paprikaa. Ei. Tekee mieli jäätelöä. Ja suklaata. Ja tietty sipsejä. Ja pitsaa. Ja mäkkäriä. Koko ajan. Eikä helpota yhtään että tuolla keittiön kaapissa huutelee mua yksi Geisha-konvehtilaatikko. Eikä helpota myöskään se, että Sulho syö nokan edessä pandan täytelakuja. Perkele.


Mitä minä sitten syön (kun en kerran saa syödä niitä lakuja)?

Protskupannaria aamupalaksi
Välipalaa
Lounaaksi kanaa ja vihanneksia
Päivälliseksi kanaa, vihanneksia ja riisiä
Iltapalaksi proteiinivanukasta ja marjoja

Kuvat ovat on otettu projektin alkupuolella ja ruokiin on tehty pieniä viilauksia... mutta pääpiirteittäin annokset näyttävät tuolta. Vaikka ruokaa on paljon, niin nälkäkin on ajoittain... mutta se nyt on vaan hyvän merkki! Vaikka paino on tullut huminalla alas niin olo on vielä melkosen tuhti... Se jos mikä kannustaa pysymään kaidalla tiellä tässä hommassa! ...ja se kainaloläskien sekä selkäperseen pelko. 



Höyryjunan lailla siis eteenpäin! Kuten pipokin sanoo: Don't wish for it, work for it!



Mites teillä muilla tiristelyprojektit sujuu?





tiistai 28. tammikuuta 2014

I Am A Piece Of Art


Ystäväni Mimosa on lupautunut piirtelemään minun Bridezilla-vuodestani sarjakuvaa! Kuinka siistiä! Mimosa taiteilee myös kaikki nuo bannereiden kuvat! Supertaitava likka <3 Käykää kurkkaamassa Mimosan oma lähiöterroristi-blogi - jos ei naurata niin kannattaa käydä huumorintaju tutkituttamassa!

Mun piti kirjoittaa tuohon sarjikseen sopiva blogiteksti, mutta... kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

One Step Away From Being A Hoarder

Häihin on siis vielä reilu vuosi aikaa. Eli ihan hyvin. Riittävästi. Ei siis mikään kiire hankkia vielä mitään. Miten ihmeessä meidän ruokailutilan nurkkaan on sitten alkanut kasaantua kaikenlaista häärompetta?

Neiti oli vaan vähän eri mieltä siitä pitäisikö kuvata rojuja vai rapsuttaa häntä.

Siinäkin yksi DIY-juttu odottaa tekijäänsä. Mites meni se "EN ASKARTELE!"-juttu?


Semmoista sekalaista sälää on siis tullut hankittua. Lisäksi äitin luona on yksi superihana juttu minkä esittelen kunnolla sitten joskus myöhemmin. Nyt mulla on siitä vaan rakeisia puhelinkuvia. Häälehdet seisoo lukemattomina tuolla kasassa... Oon niin koukussa Pinterestiin ettei tosikaan ja tuntuu että se korvaa nuo lehdet sata nolla. Kuvaamatta näköjään jäi tuo Ikean kassi jossa on vessakorit, vieraslahjakori ja kaksi valkoista pajukoria (ihan just in case).

Yritin varata meille tänään kirkkoa, mutta sain vastaukseksi soitella uudelleen toukokuussa. Selvä. Eli kutsuasiat seisoo nyt ainakin sinne saakka, koska en voi teettää niitä ilman että tiedän moneksiko saadaan vihkiminen. Noh, ehkä mun on ihan hyvä opetella tuota kärsivällisyyttä. Tai sitten vaan olla tyytyväinen, että saan etsiskellä kutsuja nyt ihan rauhassa siihen saakka! ...En kyllä mitään muuta ole tänään ja eilen tehnytkään... Hiton Pinterest. Hiton Etsy. Hiton Ebay.

Lisäksi universumi on selkeästi mun kukkakimppuaskartelua vastaan, koska kiinalainen toverini sähköpostitti minulle, että ruusuja ei ole. Eikä tule. Ja rahat palautuivat tilille. Tämä morsio ei onneksi pienistä säikähdä vaan etsii uudet! HA!

maanantai 20. tammikuuta 2014

Never Say Never

Ei pitäisi koskaan sanoa "en ikinä". Ei koskaan. Eikä koskaan pitäisi tehdä häitä koskevia päätöksiä neljäntenä yövuorona klo 05.36. Ei koskaan. Tähän ei kannata yhdistää Pinterestin liikakäyttöä. Ei hyvä heilu.

Noh, tilannehan on nyt se, että olin jo kukkien suhteen päätynyt siihen, että minulle tulee simppeli tulppaanikimppu ja that's it... mutta mitä tekee Bridezilla edellämainitulla kellon lyömällä. Tilaa aivan hitosti erillaisia askartelutarvikkeita Ebaystä. Kyllä. Kerrottakoon, että ei ole aikaakaan kun julistin yhdelle kaasoistani että "mähän en sitten IKINÄ askartele MITÄÄN niihin häihin". Kappas vaan.

Mitäs me nyt sitten askarrellaan? No yks tämmönen!



Joo! Kyllä! Jääkää kuulolle, koska luvassa on varmasti enemmänkin jotain tähän rinnastettavaa...





Kiitos vaan Pinterest nyt tästäkin villityksestä. Veikkaan, että kun ne tarvikkeet joskus parin kuukauden sisällä ensin löytää tiensä jostain Kiinan takamailta kotiin niin yhdessä illassa mulla on hermot riekaleina, kaikki paikat liimassa, olen pistänyt/viiltänyt/leikannut itseäni sormeen ja syyttänyt Sulhoa kaikesta. Aivan kaikesta. Voisin vaikka lyödä rahaa vetoa. Lisäksi olen aivan varma, että tämä "teen itse = saan halvalla"-strategia kääntyy vielä mua vastaan.


Hyvä minä!!!

Kinda Love It

Seuraa ihania hääideoita!!! ...yhtään näistä ihanuuksista ei kuitenkaan meidän häissä tulla näkemään.












Ehkä.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Let's Run Away Together



Minulla siintää toiveissa lähteä heti häiden jälkeen jonnekin. Minua kauhistuttaa ajatus siitä, että lauantaina juhlittavien häiden jälkeen pitäisi mennä maanantaina töihin, takaisin arkeen. Hyi. Yök. Olenkin jo pomolle pikkuisen vihjaillut, että pitäisin kaikki vuosilomani häiden ympärillä. Kaikki, eli kaksi viikkoa. Pitäisin hääviikon vapaata ja viikon häiden jälkeen. Täydellinen hetki siis karata jonnekin. Pari-kolme yötä jossain, poissa kotoa. Mutta minne?

Pariisiin? 


Kävin Pariisissa keväällä 2012 ystäväni kanssa ja rakastuin. Minulle jäi jotenkin polttava tunne siitä, että tuo kaupunki pitää nähdä Sulhon kanssa. Viinit, juustot, kadunvarsi kahvilat... ah <3

Roomaan?


En ole koskaan käynyt Italiassa. En kyllä paljon missään muuallakaan. Mutta mikä sen romanttisempaa kuin syödä spagettia ja lihapullia kuin Kaunotar ja Kulkuri konsanaan, jossain pienessä sivukadun ravintolassa missä jonkun isoäiti häärää keittiössä? Hyvällä omalla tunnolla voisi pastaa ängätä itseensä koko loman kaksin käsin kun ei enää tarvitse miettiä mahtuuko mekkoon vai ei.

Barcelonaan?


Vanhan kaupungin romantiikkaa, ruokaa, juomaa (huomaatteko toistuvan teeman?), vilkas yöelämä... Varteen otettava ehdokas tämäkin!

Mitäs jos jäisikin vaan kotimaahan? Meillä on kuitenkin kaksi noita karvaturria, joita tulee aina niin kova ikävä. (Vitsi vitsi, todellisuudessa on yhtä helvettiä koittaa etsiä niille taulapäille hoitajaa)

Långvik Congress Wellness Hotellissa vietimme kesällä yhden yön ja tykästyimme paikkaan kovin. Kaunis, rauhallinen ja hyvin varusteltu hotelli, josta löytyi  mm uima-allas ja porealtaat (sekä allasbaari!), kuntosali ja ihanat piha-alueet. Ja aivan mahtava ravintola! Muutama yö Långvikissa voisi olla hyvä vaihtoehto! Pitäisi vaan selvitellä saako hotelliin ottaa mukaan karvaisia asiakkaita. Ja ei, en puhu nyt Sulhosta. Muuten! Hotellissa oli myös maailmankaikkeuden ihanin aamupalabuffet (ja maailman söpöimpiä minihillopurkkeja!). Jäin yksin vielä syömään kun Sulho luovutti...



Näissäpä sitä riittää pohdittavaa... Mutta yksi asia on varmaa. Töihin en häitä seuraavana maanantaina mene. Piste. 

Oletteko muut miettineet pientä irtiottoa häiden jälkeen tai lähdettekö jopa suoraan häämatkalle? ..Ja jos jollakin on kokemuksia edellä mainituista (tai muista) mukavista matkakohteista muutaman tunnin lentomatkan sisällä niin vinkatkaa ihmeessä!

lauantai 18. tammikuuta 2014

Alcohol Problems

Alkoholi, tuo suomalaisten hääjuhlien kulmakivi. Kuten monilla muillakin hääpareilla, on meilläkin tarkoitus tarjota ilmaista viinaa. Ensiksi olin kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että hääpaikaksi valitaan paikka, jossa on tarjoiluoikeudet ja vieraat maksavat itse juomansa, mutta kun tuon Sulhonkin pitää antaa varmaan jostain asiasta päättää niin.... 

Monen muun tavoin meidänkin automme suuntaa vuoden kuluttua ulapan yli, halvan viinan luvattuun maahan. Pitäisi vaan osata päättää mitä siellä häissä sitten vieraille tarjotaan juotavaksi... Toinen tykkää kaljotella, toinen on siideripissis ja toinen nyrpistää nokkaa jos lasiin kaadetaan "huonoa" punkkua. Meillä on siis alkoholiongelma. Boolia meillä on tarjottu juhlissa yleensä, mutta... Kutakuinkin se homma menee yleensä siihen, että kenelläkään ei ole mukia, malja kannetaan pöytään ja siihen lyödään pillit. TA-DAA!

Kas Näin. Siinä kaason tyylinäyte vuodelta 2012.

 Löysin eräältä Facebookin hääkirpparilta ihanat boolilasit, jotka joku ihana oli jaksanut askarrella. Varasin, sovittiin hintaa, noutoa ja... sitten tulin katuma päälle.


Purkit olisivat täydelliset juuri siihen boolitarjoiluun... Pillit vaan kehiin ja menoksi! Hauska idea tuo liitutaulutarra tuossa purkin kyljessä, ettei vieraiden tarvitse miettiä "olikohan tuo mun muki?" ja "saakohan tosta mukista herpeksen". Ehdottomasti tyylikkäämpi vaihtoehto kuin muovikipot!

Ollaankin tänään ja eilen mietitty Sulhon kanssa tuota alkoholitarjoiluasiaa. Päädyttiin nyt (ehkä) siihen, että meillä tarjotaan alkumaljat, ruualla viinit ja oluet sekä illan hämärtyessä siiderit ja lonkerot. Ei siis tiukkoja änkyräviinoja. En halua että kukaan oksentaa mun mekolle.

Sitten pitäisi miettiä, että mikä on sopiva alkoholimäärä. Tarjottavaa pitäisi olla tarpeeksi, mutta ei liikaa ettei sitä sitten jää litroittain ylimääräiseksi nurkkiin lojumaan. Mutta ei taas liian vähänkään, ettei kenellekään jano pääse illalla iskemään... Vaikeaa! 


Itseäni mietityttää tuo oma (ja vähän Sulhon) hääpäivän alkoholin käyttö. Olen jo nyt hyvissä ajoin valjastanut kaasot vahtimaan mun juomista. Sitä pitää säännöstellä, koska tiedän että osaan olla kuin sieni. Ja minulle tulee paha olo. Helposti. Dilemma: Kuinka pysyä iloisen pienessä hiprakassa aamusta saakka että uskaltaa kävellä alttarille (suht suoraa viivaa) ja vielä osaa sanoa TAHDON oikeassa kohdassa. Kuullostaa hirveän juopolle. Kerrottakoon tässä, että humaltumishakuisesti juon keskimäärin 3-5 kertaa vuodessa. (seliseliplaaplaa)

Kuitenkin. Kuinka ratkaista alkoholiongelma? Mitä tarjota ja miten paljon, että kaikille maistuu ja kaikilla vielä olisi mukavaa?






keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Wedding Grinch

Olen huomannut itsessäni (lisääntyvissä määrin) uusia piirteitä. Aloitin blogin kirjoittamisen, jotta saisin kerättyä kaikki häihin liittyvät ideat yhteen paikkaan. Aloitin sen myös siksi, että saisin uusia ideoita. Ja siksi että voisin jakaa omia ideoitani eteenpäin.

Nyt kuitenkin huomaan panttaavani tiettyjä juttuja. Huippuideoita, joita en halua jakaa. Tiettyjen "kuningasideoiden" kohdalla minua pelottaa, että joku muu nappaa ne eikä ideani sitten vuoden kuluttua enää olekaan niin uniikki. Ihan perseestä, eikö?!


Naurettavaahan tämä on, varsinkin kun olen paljon ideoita löytänyt juuri muiden morsioiden hääblogeista. Ja osan aion törkesti ryöstää omiin häihini. Eikö olisi järkevää laittaa hyvä kiertämään? Tässä taitaa nyt iskeä tämä surullisen kuuluisa ainoa lapsi/lapsenlapsi-syndrooma päälle...


...Olenko mä nyt ihan yksin tän asian kanssa? Toivottavasti en!!!

Tervesin,

Suomen itsekkäin hääbloggari

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Sweating For The Dress


Muistatteko kun marraskuussa uhosin aloittavani Fit Bride-projetin. Noh, totuushan on se, että söin marras- ja joulukuun kaksin käsin suklaata ja otin senttejä vyötärölle niin paljon että Vero Modan ultrajoustavat farkutkin painoi. Pahasti. Tilanne oli tammikuun alussa se, että kuljin joko a) leggareissa tai b)pierukollareissa. Asialle oli siis tehtävä jotain.


Otin ennen vuoden vaihdetta jo yhteyttä Johannaan ja kyselin valmennusmahdollisuuksista. Pian sähköpostien vaihdon jälkeen jo tapasimmekin, teimme suunnitelmat ja soviemme ensimmäiset yhteiset treenit. Viime viikonloppuna sain ruoka- ja treeniohjeet ja tämä viikko onkin menty niiden mukaan. Fiilis on hyvä, kusella juostaan kerran tuntiin ja turvotukset alkaa sulamaan!

Olennainen osa saliharrastusta: uudet releet.

Tällä viikolla tehtiin Johannan kanssa pari treeniä. Johannahan kuvasi treenejä "kevyiksi". Mä olin ihan toista mieltä. Hikoilin kuin pieni sika ja taisipa ekoissa treeneissä maistua vähän oksennuskin suussa ja päässä pyörähtää pari kertaa.

...ja uudet jauhot. 
Olen oppinut tällä viikolla treenaamisesta enemmän kuin edelliseen kahteen vuoteen. Olen luullut treenaavani oikein ja kovaa, mutta... HAhahhahahHAHhahah! Tekniikat on ollu mulla sinnepäin. Intensiteetti on ollu myös sinnepäin. 

Sieltä se herne nousee!
Mä olen vartalotyypiltani paksu eli tikkumorsianta minusta ei saa tekemälläkään. Tavoitteena onkin saada selkään entistä enemmän leveyttä, hartiaan ja käsiin muotoa ja kinttuihin paksuutta. Näin saadaan vyötärö näyttämään pienemmältä. Suurin pelkoni on se, että kainaloläskit tursuaa puvusta. Ja selkään tulee perse. Ehdottomia NOUNOU-juttuja! Onneksi tajusin jo tässä vaiheessa (enkä kaksi kuukautta ennen häitä) ottaa yhteyttä traineriin ja saatiin tämä projekti jo nyt vauhdilla käyntiin!


...On me otettu Sipun kanssa vähän lepiäkin <3 Treenileggarit jalassa tietty :)
Odotankin tätä vuotta nyt enemmänkin innolla kuin kauhulla! Tästä tulee hyvä vuosi!


lauantai 4. tammikuuta 2014

Flowers Of Winter

Kukat ja minä ei tulla toimeen. Joka kevät ostan muutaman kimpun tulppaaneja ja onnistun pitämään ne hengissä muutaman päivän. Kerrottakoon tässä, että meillä ei kotona ole tällä hetkellä yhden yhtä kasvia. Oikeasti. Ei ole. 


Minun ja kukkien tuhoon tuomitun ystävyyssuhteen vuoksi en osaa oikein ajatella hääkukkia. Tästä johtuen myös budjetissa kukille on leikattu hyvin pieni siivu. Niin pieni, että ystäväni nauroi sille. Silleen ei hyvällä tavalla. 


Olenkin nyt ottanut asiakseni perehtyä (halpoihin) kukkaratkaisuihin. Heti alkuun haluaisin kyseenalaistaa parikin asiaa... 1) Onko miehillä pakko olla ne napinläpikukkajutut? 2) Onko kaasoilla pakko olla kukkakimput?

Oletetaan että vastaus molempiin kysymyksiin on KYLLÄ (joka on kyllä ihan tyhmää). Oletetaan myös että tarvitaan monta näpinläpikukkasysteemiä ja kolme kimppua. On myös täysin realistista olettaa, että kukat tulisi maksamaan ainakin miljardin (ainakin ystäväni reaktion perusteella).


Minulla on siis kaksi vaihtoehtoa. Jättää kukat hankkimatta tai yrittää hankkia ne sikahalvalla. Blogin kannalta antoisampaa on miettiä ehkä jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Harsokukka. Halpaa kuin mikä. Ja aina saatavilla. 




Tulppaanit. Halpoja nekin. Ja vieläpä sesongissa häiden aikaan. 


Pöytäkukat. EI. (Talvi - Mikä ihana tekosyy.)

Yksinkertaista, kaunista ja ennen kaikkea ihanan halpaa. Vieläkö naurattaa?